Tuhat lahjaa

Hei kaikki!

Niin vaan joulukuu lähestyy ja hienot ulkoilusäät vain jatkuvat täällä rannikolla.

Läheisessä puistossa ihmiset syöttävät oravia. Ei tarvi, kuin pysähtyä ja vähän rapistaa pähkinäpussia, niin lauma oravia tulee katsomaan josko saisi jotain syötävää.

Lasten mielestä on jännittävää seurailla näiden otusten touhuja.

Lämmin vuorellinen villatakki ja muut vaatteet ovat Zarasta, kengät Dpam.

 Istuskeltiin pienen tyttöni kanssa rannassa auringon paistaessa, syötiin eväitä,

 kuunneltiin aaltojen pauhinaa ja lokkien kirkumista.
Tyttö on niin suloinen, kun hän kuiskaa monta kertaa päivässä tällaisissa
hienoissa kohdissa hymyillen, että "Nauti nyt".
Pieni tyttö joka harmittelee matkalla, kun unohti siivet kotiin... ❤️

 Ja voi, miten nautin näistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä täällä!

Valo on ihan täydellinen vaikka nyt on marraskuu.

Suomessa olin tottunut siihen, että valokuvien ottaminen painottuu keskipäivälle 

tähän aikaan vuodesta.

Postilaatikkoomme oli yllätykseksekseni saapunut kirja.

Kiitos Päivi! Sinä varmasti olit tämän ihanan paketin lähettäjä ;)

Kirja on Ann Voskampin Tuhat lahjaa ja  kustantajana Uusi tie.

Kirja on minulla vielä kesken, onneksi.

Tiedättehän sellaisia kirjoja, joiden ei toivoisi loppuvan? 

Nina Linnovaara kirjoitti kirjasta täällä ja ehdin jo Ninalle kirjoittaa, 

että tuo kirja on kyllä pakko lukea.

Ja Nina totesikin, että tämä kirja on niikuin minun sydämeltä.

Kirja on New york times- bestseller, enkä yhtään ihmettele.

Tämän kirja on täydellinen lahja läheisille pukinkonttiin suklaalevyn kanssa :)

Tässä teille vielä ote Ann Voskampin Tuhat lahjaa-kirjasta:

"Kaulin taikinan ohueksi, pyöreäksi levyksi, ripottelen sen päälle juustoraastetta. Auringonvalo lämmittää käsiäni ja tunnen, miten kiitollisuus imeytyy huokosiini. Ajattelen, että Jumalan kunnian 

näkeminen näin pienessä voi tuntua pinnalliselta. Voi jopa tuntua, että on väärin keskittää sydämensä silmät johonkin niin pieneen maailmassa, jossa on niin paljon pahuutta, tyhjyyttä ja epätoivoa.

Kyllä minä tiedän maailman köyhyydestä ja kärsimyksestä; sodan ja nälänhädän kuvat ovat minulle tuttuja. Olen käynyt omat kamppailuni, ja kokemukseni on tämä: osaltani vain lisään maailman kärsimystä, jos jätän kiittämättä lehtien lomitse siivilöityvästä läikikkäästä aamuvalosta, villiruusujen huumaavasta tuoksusta keskikesällä , sirkkojen laulusta kuumankosteina öinä, virtaavista joista, taivaalle syttyvistä tähdistä, pilvistä putoavasta sateesta ja kaikista hyvistä asioista, joita Jumala antaa. Ei maailma kaipaa lisää vihaa tai raivoa. Mitä maailmaa hyödyttää se, että kieltäydymme ilosta pysyäksemme lojaaleina kärsiville lähimmäisillemme, 

se ei lievitä heidän kärsimystään. Ilo lievittää. 

Ne, jotka rohkeasti keskittyvät siihen, mikä on hyvää, 

totta ja kaunista, vaikka pientäkin, 

ja etsivät iloa arkipäivästä ja kiittävät siitä, ovat muutoksen tuojia.

Heidän kauttaan Valo pääsee loistamaan kaikkialle maailmaan. 

Kun armon sade saa langeta kovien 

sydäntemme maaperään ja ilo imeytyä kaikkeen, 

mikä meissä on kuivaa, halkeillutta tai särkynyttä,

silloin elämä puhkeaa esiin.

Mikä voisi olla parempi lääke maailmalle? Meille?

 Kun sydämemme kiittävät, taivaat avautuvat."

"Kiitollisuus opettaa kunnioitusta, se auttaa meitä 

huomaamaan ihmeitä arjessa, yliluonnollisia syvän

 kunnioituksen hetkiä, jotka muuttavat kokonaan

 tapaamme hahmottaa elämää ja maailmaa"

Sarah Ban Breathnach

Suosittelen kirjaa todellakin kaikille teille!❤️

Loppukevennykseksi vielä tämän aamun näperryksiä.
Tällainen kiva lisätehtävä, ettei vain kiireiset kouluaamut olisi liian helppoja ;)
Lapsilla on koulussa tänään Wacky hair day ja tyttöjen hiuksiin on niin helppoa keksiä
koristeita, varsinkin nyt, kun kaupat ovat täynnä joulukoristeita.
Pojalle oli vähän haastavampaa keksiä mielikuvituksellista kampausta.
Koulusta tulleeseen sähköpostiin oli linkattu pinterestin Crazy hair day- kansio,
jos ideat ovat hakusessa. Sieltä poika bongasi Lego-kampauksen ja eihän se auttanut, kuin
alkaa liimailemaan legoja liimapyssyllä perus mustiin pinneihin.
Lapset olivat tyytyväisiä ja koulun käytävillä näkyi äsken kyllä ihan kaikenlaisia luomuksia :)

Suloista päivän jatkoa, muistetaan kiittää kaikesta!

Anne