Perjantai!

 Se olis taas perjantai! :)

Menee kyllä niin vauhdilla nämä viikot! 

Keskiviikkoisin yritetään pitää aina sellainen "pikkuviikonloppu",

kun lapset ovat vain aamupäivän koulussa. 

Lasten lyhyen koulupäivän ajaksi menemme jonnekin Michaelin ja pikkuisen kanssa

syömään aamupalaa vähän pidemmän kaavan mukaan.

Paul on sellainen luottopaikka, jota löytyy vähän joka kadun kulmasta.

Cannesin länsipuolella Mandelieu la Napoulessa on suuri kauppakeskittymä.

Siellä on valtavia kauppoja vieri vieressä. Suosikikseni on noussut Cultura,

jossa on todella hyvät valikoimat askarteluihin ja taiteilemiseen.

Kaupassa on myös työpaja, jossa ihmiset tekevät askarteluja ja 

niiden valmistumista voi jäädä seuraamaan.

Kaupassa on myös todella hyvät kirja- ja lehtivalikoimat.

Culturan vieressä on myös sisustuksesta kiinnostuneille suuri Maisons du monde.

Täältä löydät heidän nettikatalogin jos kiinnostaa kurkata ja 

lastenhuoneen suloinen nettikatalogi löytyy täältä.

He eivät tällä hetkellä toimita Suomeen, mutta jos joku sais näistä vaikkapa jotain sisustusinspistä :)

 Tällä kertaa ostettiin Culturasta barbien puiset huonekalut.

Huonekalut muuttuivat harmaan maalin avulla kivoiksi :)

Minulta kysellään usein, että millä kameralla kuvaan ja miten käsittelen blogin kuvia,

joten tässä hieman selvennystä siihen :)

Nikonilta lähetettiin minulle kesän lopulla käyttöön täysikennoinen Nikon D600-kamera ja 

AF-S Nikkor 24-85mm -objektiivi.

Täältä löydät saman paketin uudemmalla rungolla.

Tätä yhteistyötä ennen minulla oli käytössä Nikon D 5100.

Aluksi oli aika korkea kynnys alkaa opettelemaan uuden kameran ominaisuuksia,

pelkäsin, että tämä olisi jotenkin paljon vaikeampi käyttää :)

Mutta onneksi harjoittelin! Tykkään tästä kamerasta todella

ja nyt tuntuu, niinkuin se olisi ollut minulla aina.

Kamerassa on valmiina myös helppoja kuvausohjelmia, 

jos haluaa käyttää valmiita säätöjä.

Käsittelen blogin kuvat nopsasti Picmonkey- kuvankäsittelyohjelmalla.

Ohjelmasta on ilmaisversio netissä täällä

mutta itse olen pari vuotta käyttänyt Picmonkeyn maksullista versiota,  joka maksaa n.5€/kk 

Tykkään käyttää myös valmiita efektejä, jotka löytyvät tuosta taikasauvan kohdasta.

Interpid ja Tranquil on blogissani eniten käytetyt efektit.

Lisäksi ohjelmassa on helppo tehdä kuvakollaaseja.

Toivottavasti tästä ohjeesta oli apua  teille, jotka olette kyselleet :)

Kuvia olen ottanut todella paljon :) 

Mutta ikinä en ole katunut sitä, että olen ikuistanut tämän elämän kuviin.

Tässä teille perjantain kunniaksi kuvia yhdestä suosikkipaikaistani,  St.Tropezista.

Paparazzit kuvasivat majakalta huvijahteja. En tiedä ketä kaikkia kuuluisuuksia St.Tropezissa oli,

mutta pizzeriassa istuessamme nähtiin aivan lähietäisyydeltä 

American idolsin tuomari Simon Cowell.

Me saadaan tänne Suomesta vieras ensi viikoksi,
joten kivaa vaihtelua taas luvassa!

Suloista viikonloppua teille kaikille :)
Anne

poimintoja viikon varrelta

Hei kaikille! :)

Viikonlopusta saakka meillä on ollut Suomesta vieras ja 

ollaan ajeltu lähikaupungeissa ja näytetty paikkoja. 

Nyt laitan teille vähän kuvia toreista, joita täällä riittä joka päivälle.

Tässä vielä rannikon vanhan tavaran toreja:

Ja täältä löytyy vielä lisää toreja :)

Tiistaisin on Cannesin keskustassa hedelmä- ja ruokatori.

Ostettiin herkullisia mangoja kotiin viemisiksi. Monet hedelmät maistuvat täällä niin paljon

makeammilta ja paremmilta.

 Keskiviikkona oli lyhyt koulupäivä ja lapset halusivat mennä koulun jälkeen

kenguruita katsomaan. Suunnattiin Nizzassa olevaan Parc Phoenixiin.

Puistoon on ilmainen pääsy alle 12-vuotiailta ja aikuiset maksavat sisään muutaman euron.

Puisto on sopiva parin tunnin kävelyyn ja näkemistä on juuri tarpeeksi.

Puistoon voi ottaa eväät mukaan ja kannattaa varata lasten kanssa aikaa 

myös suuressa leikkipuistossa leikkimiseen.

Mutta nyt täytyy taas kiiruhtaa. 

Kohta alkaa koululla welcome partyt ja Jazz-konsertti,

joten mekko päälle ja korkkarit jalkaan :) 

Moikka!

Anne

Täydellinen ranta

Täällä starttasi lasten toinen kouluviikko ja 

kaikki tuntuu niin paljon helpommalta kun viime viikolla!

Ollaan oltu ihan ihmeissään, miten lapset on niin sopeutuvaisia ja reippaita.

Kyllähän kaikki opettajat ja ystävät sanoivat meille sitä etukäteen, 

mutta sitten kun sen ihmeen näkee omassa lapsessa, niin sitä on vaikeampi käsittää.

Koulu on siis kaksikielinen: puoli päivää englantia ja puoli päivää ranskaa.

Opettaja ja luokka vaihtuu puolessa välissä päivää viereiseen luokkaan.

Lapset ovat oppineet jo ensimmäisen viikon aikana ranskaksi mm. värit, numerot, 

eniten käytetyt sanonnat ja paljon erilaisia sanoja ja pieniä lauseita.

He lausuvat sanat ihan niinkuin paikalliset, joka kuulostaa meistä aikuisista niin hauskalta :)

Englanti onkin sitten helpompaa lapsille joten pienempikin sanoi, 

että enkkuluokassa tuntuu, niinkuin he puhuisivat suomea.

Koulussa on ihana ilmapiiri ja opettajat kehuvat ja kannustavat lapsia todella paljon.

Siellä ei istuta pulpeteissa koko päivää, vaan tehdään paljon käsillä, leikitään ja pelataan pelejä.

Lapset ovat niin innostuneen oloisia, kun haetaan heitä kotiin.

Itselläkin on kyllä kieli solmussa, kun illalla ja aamulla kyselen lapsilta ranskanläksyjä,
koulussa puhun englantia opettajan kanssa ja koulun aulassa
kieli vaihtuu lennossa ruotsiksi koululaisten vanhempien kanssa.
Lapsillakin vaihtuu kieli välillä kesken lauseen,
mutta eiköhän tämä tästä ala järjestymään! :)

On monia asioita, jotka tuntuvat suomalaisen koulun jälkeen erilaiselta

mm. maternellen puolella pikkuiset kuuntelivat heti aamutuimaan 

Beethovenin Piano sonaton No.8 C-osaa (tms. :).

Ruoka on suurelta osin luomua ja kuulostaa enemmänkin ravintolan

 ruokalistalta salaattipöytineen ja jälkiruokineen. Ruokaan kuuluu myös erilaisten juustojen maistelu.

Aamupäiviksi ja iltapäiviksi saa ottaa omat terveelliset eväät mukaan kouluun

ja niitä syödään välitunnilla leikkien lomassa.

Kouluviikon jälkeen oli annettava aivojen levätä joten vietiin lapset lauantaina uimaan 

rannalle koko päiväksi.

Eräs ranta oli jäänyt ohi ajaessamme mieleen, vedessä olevasta kivisestä rakennuksesta,

 joten nyt oli aika tutustua rantaan paremmin. 

Ranta oli kyllä nappiosuma kaikin puolin! 

Alla olevassa kuvassa keltainen nuoli osoittaa rantaan (suurinpiirtein :)

Rannassa olevat ihmiset kävivät sukeltelemassa, 

joten mekin uskaltauduimme lasten kanssa kokeilemaan.

Olisinpa saanut meren alaisesta maailmasta kuvia teille! 

En ole ikinä nähnyt luonnossa noin kauniita kaloja.

Hieman kyllä sukeltaessa hirvitti, kun näki vatsan alla kävelevän erilaisia rapuja.

Lapset leikkivat innoissaan "linnan" rauniossa ja olivat onnellisia aarteistaan :)

Ensi kerralla täytyy ottaa haavi mukaan!

Mielenkiinnolla katsotaan mitä seuraava viikko tuo tullessaan :)

Anne

Ripaus Grassen aamuisia tunnelmia

Ensinnäkin kiitos valtavasti kaikista edellisen postauksen kommenteista ja onnitteluista,

ootte ihania! :) 

Kouluaamut ovat vihdoin lähteneet täälläkin käyntiin, alun jännitys on pikkuhiljaa haihtunut :)

Eilen aamulla vietiin lapsia kouluun ja 

M:n täytyi hoitaa aamupäivällä asioita Grassessa, joten oltiin onneksi Isabelin kanssa kyydissä. 

Tykkään nimittäin Grassen tunnelmasta todella paljon.

Pieni tyttö tanssahteli sandaaleissaan pitkin Grassen vanhoja kujia aamuauringon paistaessa.

Kaupunki oli vasta heräämässä ja yrittäjät kantoivat pöytiä ja mainoksia ulos pienistä liiketiloistaan.

Suloinen kahvin ja leivosten tuoksu leijaili kujilla ja pieni mummo lakaisi kujia vanhalla harjallaan.

Räpsin kännykällä muutamia kuvia aamun tunnelmista.

Brocante-myymäläkin tuli vastaan ja kävimme siellä 

ihastelemassa kaikkia vanhoja aarteita.

 Parin korttelin päästä löytyi myös kioski, jossa myytiin vanhoja kirjoja.

(ps. kioski oli myynnissä, jos jotain teistä sattuu kiinnostamaan ;)

Minua aina kiehtoo vanhat kirjat, varsinkin vanhat lastenkirjat.

Kirjat olivat hyväkuntoisia ja yksi suloinen luukkukirja valittiin iltasaduksi :)

Koululaisilla oli lyhyt päivä, joten haettiin kirjoja vastapäätä olevasta leipomosta

(La Belle Epoquesta) vielä eväitä mukaan iltapäiväksi.

Pieni tyttö olisi tietenkin halunnut hiiri-leivoksen,

olihan ne ihania, kun mitkä!

Ensi kerralla täytyy tuollaistakin herkkua maistaa :)

Haettiin koululaiset ja suunnattiin eväinemme rannalle uimaan.

Kuuma päivä ja isot aallot pitivät huolen lasten viihtymisestä ja 

minulle oli onnekseni tullut postilaatikkoon uusin unelmien Talo&Koti.

On niin kivaa olla mukana näin kivan ja inspiroivan lehden tekemisessä!

Sivulta 28 löydät uusimman askarteluvinkkini.

Aurinkoisia terkkuja täältä sinne Unelmien Talo&Koti-lehden tiimille :)

Nettikaupastamme on toimitettu viime aikoina upeita settejä makuuhuoneisiin.

 Asiakkaille on mennyt kaunista Chesterfields- sängynpäätyä 

ja sängyn päätyyn sopiva Beigen värinen Capiton rahi.

Tein syyskuun alun kunniaksi kampanjan,

johon alensin tällä hetkellä nettikaupassa suosittujen tuotteiden hintaa.

Nämä kaikki löytyvät nettikauppamme suosituimpien tuotteiden kategoriasta täältä

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille!:)

Anne

30v!

Noniin tämäkin päivä tuli, olen nyt sitten oikeasti 30v(!)

Tätä kohtaa pelkäsin, koska tunnen itseni vieläkin lähinnä enemmän teiniksi,

kun kolmekymppiseksi.

Koko tämä meidän Ranskaan lähteminenkin liittyi tähän ikääntymiseen.

Uudenvuoden yönä mietin jälleen tulevaa vuotta ja olin järkyttynyt,

että nyt oikeasti tulee se vuosi kun täytän 30.

Mietin, mitä haaveita meillä elämässä oli ja mieleeni tuli päällimmäisenä se miten olimme 

Michaelin kanssa sopineet että viimeistään keski-iässä muutetaan lämpimään ainakin joksikin aikaa.

Olimme kyllä todenneet myös että kuka tietää elämää sinne asti, joten olimme myös kaavailleet edellisenä kesänä, että lähdemme jonnekkin ulkomaille seuraavan vuoden elokuussa.

Se oli vielä uudenvuoden yötä, kun kuiskasin sohvan pohjalta Michaelille:

"Mä keksin, muutetaan ens syksynä Ranskaan!" M innostui ideasta. 

 Meillä oli runsas puoli vuotta järjestellä asiat Suomessa niin, että oltaisiin täysin vapaita lähtemään.

Kunnia kuitenkin aina sille, jolle kunnia kuuluu, 

eli ylös voidaan huokaista kiitos näistä järjestelyjen onnistumisesta
ja myös kaikista niistä positiivisista yllätyksistä, mitä kevään ja kesän aikana tapahtui.

Seuraavana päivänä kysyin vielä meidän isommalta tytöltä, että miltä idea kuulostaisi:

"...asuttais samassa paikassa, kun missä ollaan ennenkin oltu ja 

menisitte kansainväliseen kouluun, jossa puhutaan englantia ja ranskaa"

Tyttö mietti hetken ja totesi, että: "Se olis varmaan parasta, mitä meille on koskaan tapahtunut!"

Ja samaan hengenvetoon kuitenkin mietittiin ketä kaikkia tulisi valtava ikävä
ja sitä miten siitä selvittäisiin.

Tyttö viestittelee täältä päivittäin WhatsAppilla vanhojen koulukavereidensa 

ryhmässä, kaveri- ja serkkuryhmässä. Joten se ainakin lievittää tällä hetkellä ikävää,

kun tärkeät kaverit kulkevat mukana kännykässä vaikka se ei kasvotusten olemista korvaakkaan.

Lähdön hetki oli loppujen lopuksi hieno kokemus, 

oltiin ihan innoissaan, että me todellakin tehdään se mistä haaveiltiin!

Lentokentällä olo oli samanlainen helpottunut, kun lukiossa kirjoitusten jälkeen.

Älkää käsittäkö sitten kirjoitustani väärin, että ulkomailla asuminen tekisi 

ketään itsessään onnelliseksi tai joku muu yksittäinen asia, vaan pikemminkin se kokonaisuus.

Mutta se mistä nautin on uudet kokemukset ja vapauden huuma.

Tähdättiin lähinnä siihen ettei jämähdetä siihen tuttuun, helppoon ja turvalliseen vaikka

jotkut ihmiset nauttivat tutusta ja turvallisesta tavattoman paljon ja heille se sopii.

Tykkään kävellä minulle tuntemattomassa vanhassa kylässä päämäärättömästi perheeni kanssa,

pysähtyä johonkin kivan näköiseen kahvilaan ja tilata jotain mitä en ole ikinä ennen maistanut.

Kuunnella ihmisten ranskankielistä puhetta ja katsoa heidän kiireetöntä elämäänsä,

Pysähtyä katsomaan katuesiintyjää, 

unohtaa itseni siihen tai poiketa jonnekin random taidenäyttelyyn.

Tykkään kävellä laventelintuoksuista tietä pitkin ruokakauppaan ja 

yrittää etsiä kaupasta jotain sellaista ruokaa, jota en ole ikinä ennen kokannut. 

Ja yrittää ymmärtää mitä vanha ranskalainen pappa huudahtaa minulle vihanneskorin takaa leveän hymyn ja etelän aksenttinsa kanssa.

Hauskaa on myös, kuinka näen lasten nauttivan koko sydämestään ja sellaiset pienet jutut,
kuten pienin oppii naapurin lapsilta italialaisia sanoja, jota hän matkii leikeissään.

Nautin kaikesta uudesta ja erilaisesta.

Tällaista tällä kertaa, meidän Ranskan tarinaa hieman avattuna,

vaikka en yleensä tänne blogiin haluakaan kertoa tarkasti mitään.

En tiedä miten tämä tarina jatkuu, 

mutta me ainakin uskallettiin hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle! 

Suosittelen lämpimästi! Oli haave sitten mikä tahansa, pieni tai suuri.
Kerran täällä vain eletään.

Maanhan ei tarvinnut olla pakosti Ranska, tämä oli vain meille helppo ja tuttu.

Voidaan mennä sinne, missä meitä tarvitaan tai 

missä ilmenee jotain mielenkiintoista joko työn puolesta tai muuten. 

Suomeen mennään sitten kun tilanne vaatii tai heti, kun meistä tuntuu siltä.

Uusia kiinnostavia etätöitäkin otetaan lisää jos sopivaa ilmaantuu.

Elämä jatkuu näköjään kolmikymppisten jälkeenkin :)
Tänään opin taas uusia taitoja, kuten ajokulttuuri Ranskassa..
Olen lykännyt ratin taakse menemistä täällä, mutta nyt on pakko jo pikkuhiljaa uskaltaa.
En tiedä kumpi meistä jännittää enemmän minä vai M.
Tästä tulee hauskaa ;)

Kuvat ovat Villa Ephrussi de Rothschildista, jossa juotiin synttärikahvit.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille ihanille! :)
Anne