lauantai 30. elokuuta 2014

30v!

Noniin tämäkin päivä tuli, olen nyt sitten oikeasti 30v(!)
Tätä kohtaa pelkäsin, koska tunnen itseni vieläkin lähinnä enemmän teiniksi,
kun kolmekymppiseksi.

Koko tämä meidän Ranskaan lähteminenkin liittyi tähän ikääntymiseen.
Uudenvuoden yönä mietin jälleen tulevaa vuotta ja olin järkyttynyt,
että nyt oikeasti tulee se vuosi kun täytän 30.
Mietin, mitä haaveita meillä elämässä oli ja mieleeni tuli päällimmäisenä se miten olimme 
Michaelin kanssa sopineet että viimeistään keski-iässä muutetaan lämpimään ainakin joksikin aikaa.
Olimme kyllä todenneet myös että kuka tietää elämää sinne asti, joten olimme myös kaavailleet edellisenä kesänä, että lähdemme jonnekkin ulkomaille seuraavan vuoden elokuussa.

Se oli vielä uudenvuoden yötä, kun kuiskasin sohvan pohjalta Michaelille:
"Mä keksin, muutetaan ens syksynä Ranskaan!" M innostui ideasta. 
 Meillä oli runsas puoli vuotta järjestellä asiat Suomessa niin, että oltaisiin täysin vapaita lähtemään.
Kunnia kuitenkin aina sille, jolle kunnia kuuluu, 
eli ylös voidaan huokaista kiitos näistä järjestelyjen onnistumisesta
ja myös kaikista niistä positiivisista yllätyksistä, mitä kevään ja kesän aikana tapahtui.

Seuraavana päivänä kysyin vielä meidän isommalta tytöltä, että miltä idea kuulostaisi:
"...asuttais samassa paikassa, kun missä ollaan ennenkin oltu ja 
menisitte kansainväliseen kouluun, jossa puhutaan englantia ja ranskaa"
Tyttö mietti hetken ja totesi, että: "Se olis varmaan parasta, mitä meille on koskaan tapahtunut!"
Ja samaan hengenvetoon kuitenkin mietittiin ketä kaikkia tulisi valtava ikävä
ja sitä miten siitä selvittäisiin.

Tyttö viestittelee täältä päivittäin WhatsAppilla vanhojen koulukavereidensa 
ryhmässä, kaveri- ja serkkuryhmässä. Joten se ainakin lievittää tällä hetkellä ikävää,
kun tärkeät kaverit kulkevat mukana kännykässä vaikka se ei kasvotusten olemista korvaakkaan.

Lähdön hetki oli loppujen lopuksi hieno kokemus, 
oltiin ihan innoissaan, että me todellakin tehdään se mistä haaveiltiin!
Lentokentällä olo oli samanlainen helpottunut, kun lukiossa kirjoitusten jälkeen.

Älkää käsittäkö sitten kirjoitustani väärin, että ulkomailla asuminen tekisi 
ketään itsessään onnelliseksi tai joku muu yksittäinen asia, vaan pikemminkin se kokonaisuus.
Mutta se mistä nautin on uudet kokemukset ja vapauden huuma.
Tähdättiin lähinnä siihen ettei jämähdetä siihen tuttuun, helppoon ja turvalliseen vaikka
jotkut ihmiset nauttivat tutusta ja turvallisesta tavattoman paljon ja heille se sopii.

Tykkään kävellä minulle tuntemattomassa vanhassa kylässä päämäärättömästi perheeni kanssa,
pysähtyä johonkin kivan näköiseen kahvilaan ja tilata jotain mitä en ole ikinä ennen maistanut.
Kuunnella ihmisten ranskankielistä puhetta ja katsoa heidän kiireetöntä elämäänsä,
Pysähtyä katsomaan katuesiintyjää, 
unohtaa itseni siihen tai poiketa jonnekin random taidenäyttelyyn.

Tykkään kävellä laventelintuoksuista tietä pitkin ruokakauppaan ja 
yrittää etsiä kaupasta jotain sellaista ruokaa, jota en ole ikinä ennen kokannut. 
Ja yrittää ymmärtää mitä vanha ranskalainen pappa huudahtaa minulle vihanneskorin takaa leveän hymyn ja etelän aksenttinsa kanssa.
Hauskaa on myös, kuinka näen lasten nauttivan koko sydämestään ja sellaiset pienet jutut,
kuten pienin oppii naapurin lapsilta italialaisia sanoja, jota hän matkii leikeissään.
Nautin kaikesta uudesta ja erilaisesta.








Tällaista tällä kertaa, meidän Ranskan tarinaa hieman avattuna,
vaikka en yleensä tänne blogiin haluakaan kertoa tarkasti mitään.
En tiedä miten tämä tarina jatkuu, 
mutta me ainakin uskallettiin hypätä mukavuusalueen ulkopuolelle! 
Suosittelen lämpimästi! Oli haave sitten mikä tahansa, pieni tai suuri.
Kerran täällä vain eletään.

Maanhan ei tarvinnut olla pakosti Ranska, tämä oli vain meille helppo ja tuttu.
Voidaan mennä sinne, missä meitä tarvitaan tai 
missä ilmenee jotain mielenkiintoista joko työn puolesta tai muuten. 
Suomeen mennään sitten kun tilanne vaatii tai heti, kun meistä tuntuu siltä.
Uusia kiinnostavia etätöitäkin otetaan lisää jos sopivaa ilmaantuu.

Elämä jatkuu näköjään kolmikymppisten jälkeenkin :)
Tänään opin taas uusia taitoja, kuten ajokulttuuri Ranskassa..
Olen lykännyt ratin taakse menemistä täällä, mutta nyt on pakko jo pikkuhiljaa uskaltaa.
En tiedä kumpi meistä jännittää enemmän minä vai M.
Tästä tulee hauskaa ;)

Kuvat ovat Villa Ephrussi de Rothschildista, jossa juotiin synttärikahvit.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille ihanille! :)
Anne


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Monaco & Eze

Heipparallaa!
Ladatessani koneelle kuvia huomasi, 
kuinka paljon on taas ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun viimeksi päivitin blogia.
Ollaan ehditty kierrellä vaikka missä ja saatu pitää täällä ihanaa vierasta. 

Monacossakin vietettiin yksi päivä ja merimuseo on siellä yksi kestosuosikeista.
Olen samasta aiheesta kirjoittanut blogiini varmaan useampanakin kesänä,
mutta tässä näitä kuvia taas tulee ;)
 Lapset halusivat jälleen heti ensimmäisenä haita silittelemään.

 Tämä pieni poika viihtyisi täällä ihan loputtoman kauan.
Kyllä me muutkin, mutta poitsu on jotenkin niin haltioissaan kaikesta näkemästään :)




Merimuseon katolla saa silitellä kilpikonnia.

Katolla on myös leikkipaikka ja ravintola,
jossa syötiin välillä kunnon pihviannokset, jotta jaksettiin taas jatkaa. 
Katolta näkyy Monaco ja Monte Carlo. 
Pieni vihreäkattoinen rakennus vastarannalla on Casino.
Ajeltiin casinon ohi ja jatkettiin suoraan Monacon yläpuolella sijaitsevaan Ezen kylään.
Eze Villagessa on kyllä niin kiva tunnelma!
Välissä vietettiin meidän pienimmän 3v-synttäreitä :)

Eilen vuorostaan oltiin lasten kanssa pilvinen pävän Nizzan keskustassa. 
Ilma oli painostavan kuuma ja paikalliset lapset leikkivät uikkareissaan 
suihkulähteessä Place Massénalla.
Heidän vanhempansa istuivat puistonpenkeillä vahtimassa lasten leikkejä
 pyyhkeiden ja eväiden kanssa.
Meidänkin lapset innostuivat mukaan juoksentelemaan.

Kiertelin jossain kohtaa päivää myös vähän Nizzan antiikkikorttelissa, 
jossa oli letkeä tunnelma. Vanhat miehet pelasivat korttia ja 
radiosta soi vanha raskalainen musiikki.
Täällä on tällä hetkellä ihan arkinen tunnelma. Lapset leikkii, 
Michael tekee töitä ja ruoka valmistuu hiljalleen. 
Tänään täytyy käydä iltapäivällä etsimässä tytölle ballerinat ja isommille kouluun juomapullot.
Mutta ennen sitä menemme rannalle uimaan, täällä nimittäin paahtaa aurinko täydeltä terältä ja 
ulkomittari näyttää +32 astetta.


Kivaa viikon jatkoa teille kaikille!
Anne

Ja vielä mainostajat huom! 
Blogini sivupalkissa on vapaata mainostilaa, 
laita sähköpostia jos tarvitset syksyksi mainospaikkaa :)

tiistai 19. elokuuta 2014

Menton ja Diego Dalla Palma

SpaStoren Pirjo antoi minulle Ranskaan mukaan Diego Dalla Palman tuotteita.
Etummaisena oleva silmänympärysvoide, 
jota käytetään aamuin illoin soveltuu väsymyksen ja ikääntymisen merkkeihin.
Voide ei sisällä tuoksuja eikä säilöntäaineita.
Tuotteesta lisää tietoa täällä

Aamuisin olen laittanut kasvoille suojaavan ja korjaavan voiteen,
josta jää ihanan pehmoinen iho.
Tuotteesta lisää tietoa täällä
Aamuin illoin käytettävä Diego dalla palman puhdistustuote
jonka käytössä olen huomannut hyväksi.
Tällä tuotteella voi poistaa meikit illan päätteeksi kätevästi. 
Puhdistusaine ei kuivata, eikä jätä kasvoja muutenkaan mitenkään öljyiseksi.
Kiitos Pirjolle vielä! On kyllä hemmoteltu olo, kun on näin hyvät aineet käytössä!:)

Näitä ja muita hyviä ihonhoitotuotteita, koruja ym. löytyy
SpaStoren nettikaupasta
ja seinäjoelta Hair & Beauty Spa:sta osoitteesta keskuskatu 15.
Sarjan maahantuoja on Camilla Aho Oy

Viime viikolla ajeltiin Italiaan ja illaksi päätettiin jäädä extempore Mentoniin,
joka on tunnelmallinen kaupunki Ranskan puolella juuri ennen Italian rajaa.

Pienimmän tytön toteamus oli kyllä suloinen, kun lähdettiin 
ajelemaan Italiasta ranskaan. Hän naurahti takapenkillä,  että 
"Ne sanoi mua koko ajan Bellaksi vaikka oonkin oikeesti Isabel" ;)

Veneiden takana näkyy tuo värikäs talojen rykelmä,
minkä kujille mentiin iltakävelylle.
Lapsilla kävely meni lähinnä juoksuksi, niin innoissaan 
hekin olivat kapeista kujista ja herkullisilla karkkiväreillä maalatuista taloista.


Ylhäältä oli kauniit maisemat rannikolle ja aina Italiaan saakka.

Kukkulan päällä on yksi kauneimmista hautausmaista, joissa olen käynyt.

Mielettömän rauhallinen tunnelma, havupuiden ja meren tuoksu,
ja toinen toistaan kauniimpia muistomerkkejä täällä vaikuttaneista suvuista.



Täällä sai taas kaiken kauneuden keskellä
pysähtyä miettimään elämän rajallisuutta samalla, 
kun käveltiin hiekkaisia rauhallisia käytäviä pitkin lasten hyppiessä iloisena edellä.
Onneksi saadaan vielä elää ja kokea kaikki tämä elämän riemu ja
 korkeimman huolenpito yhdessä perheenä!

Mentonissa oli juuri sopivasti elävää musiikkia kaduilla!
Kaupat olivat myöhään yöhön auki ja kävelykadut olivat täynnä porukkaa ja musiikkia.
Käytiin iltapalalla ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin.
Tästä meiltä on Italian puolelle runsaan puolen tunnin ajomatka,
joten pitkä reissu tämä ei ollut :)

Tänään kävin tyttöjen kanssa kävellen kaupassa ja he poimivat
matkan varrella huumaavan tuoksuista laventelia valtavista puskista.
Tämä pieni laventelipuska lähtee tänään synttärikirjeen mukana Fammulle :)

Anne